Hiljaiseloa

Pää on täynnä kaikenlaisia kivoja asoita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta mitään en saa aikaiseksi. :D

Tuntuu, että päivät menevät hurjalla vauhdilla! Olen huomannut kärsiväni työssäkäyvän pienten lasten äitien dementiasta. Vähän väliä huomaan miettiväni, että olenko unohtanut jotain ja lähes aina olen. :P Noh, ehkä se kuuluu asiaan, mutta ei se kivaa ole. Mulla on kauhea tarve olla supertehokas ja sitten on kauhea pettymys huomata, että en olekaan. Noh, ehkä joku päivä.

Tämäkin viikonloppu on ollut pitkä, perjantaina jo aloitettiin. Lunta satoi vihdoin kunnolla ja ollaankin saatu tehdä lumitöitä ja pulkkailla. Ulkoilu tosin on minun ja N:n ja A:n mielestä liian vähäistä, mutta ei auta, kun H on niin kamalan kylmän arka.

Lopuksi vähän viime aikaisia kuvia meidän elämästä. :) 

Herkkuiltapalaa. :)

Erätulilla ja iltapalaksi maustamatonta jogurttia ja kuivattuja karpaloita. :)

 

Launtaina lapsoset saivat lumitöiden jälkeen omenapiirakkaa ja kaakaota kermavaahdolla. Äiti joi pelkkää kahvia.

Maailman siisteimmästä kahvikupista (kuvassa tosin teetä tarjolla)!

Yllätin miehen ja vein Amarilloon syömään. :)

Lounsta töihin. Broileria, couscousta, itämaisia wokkivihanneksia ja katkarajua, resepti tästä blogista http://a-rou.fitfashion.fi/, suosittelen!

Perusmeininkiä. :D

Sisko ja veikka. <3

Surffailua. :D

Vapaapäivä

Aamupäivälenkillä. Iltapäivällä oli hieman pimeämpää, mutta onneksi oli otsalamppuja.

Tänään oli vihdoin vapaapivä. Ja siltä varmasti näytinkin! Noh, sain sentään yöpuvun päälle, mutta hiukset olivat eilisellä ponnarilla.

Taikinan muovailua

Tasoittelua

Äiti oli laittanut minulle joulupipareiden ja suklaapipareiden ohjeet ja, koska ainekset suklaisiin löytyivät, niitä tehtiin.


Tein myös eväitä ensi viikolla. Soppaa. Älyttömän helppo, halpa ja nopea. Ja hyvää! Perunoita (tämän tilalla kesäkurpitsaa sesonkiaikaan), porkkanaa, punasipulia, papuja, tomaattimurskaa, tulisia mausteita ja vettä. Kattilallisesta tuli eväät neljäksi päiväksi.

Ensin perunat, porkkanat ja punasipuli

Sitten papuja ja tomaattimurskaa

Valmis!

Odotan innolla ensi viikkoa, sillä uskon sen olevan normaalimpi. En toivottavasti ole flunssassa vaan pääsen liikkumaan. Voin juoda rauhassa glögiä, sillä kaikki joulupuuhat (jopa kortit!) on tehty. Ja töitäkin on vain neljänä päivänä (+ ne mainokset).

Jouluperinne. Koko joulukuun luetaan iltasaduksi Joulutarinoita.

Iltapalaa. Kortit odottavat miehen nimeä.

Joulun odotusta

Hei vaan pitkästä aikaa!

Olen ollut ihan älyttömän saamaton. Tuntuu, että viime viikkoina en ole muuta tehnyt kuin töitä. Kotona en ole jaksanut tehdä mitään. Paitsi tietenkin laittaa joulua. Liikuntakin on jäänyt, osittain flunssan takia.

Pari viikkoa sitten tein älyttömän hölmön päätöksen, aloin jakamaan mainoksia kaiken muun tehtävän lisäksi. Tavoitteena oli tehdä sitä huhtikuun loppuun asti, mutta joulukuun lopulla lopetan. Eihän siinä oikeasti kovin kauaa aikaa mene, mutta näköjään liikaa tämän kaiken muun lisäksi. Mutta nyt kun päätös lopetuksesta on tehty, jaksan ehkä tämän kuukauden.


Mutta tänään alkoi joulukuu ja olen niin jouluihminen. Lahjoista en niin välitä, mutta kaikesta muusta jouluisesta kyllä. Talo on koristeltu (ei liikaa, mutta ei liian vähääkään), sängyissä jouluiset petivaatteet ja joulukortit postittamista vaille valmiit. Ja kun ulkonakin sataa lunta, niin voisiko enää parempaa sunnuntaita olla. Ulos siis!


Vielä yksi herkullinen iltapalavinkki, lohirullat.
Levitä tortillan päälle tuorejuustoa (meillä oli ruohosipulia), graavilohisiivuja (kaksi riittää), pilkottua paprikaa ja punasipulisilppua. Rullaa tortilla tiukalle rullalle ja leikkaa sopiviksi paloiksi. Nauti kuuman glögin kanssa. :)

Metsälenkillä

Selkäni ei kestä juoksemista. Ehkä joku päivä kestää, mutta nyt ei.

Mutta vaikka juokseminen syksyisessä metsässä on mitä parhainta ajanvietettä, niin ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että vielä nautinnollisempaa on kävely syksyisessä metsässä. :)

Tässä kirjoituksessa siis kuvia viikon takaiselta metsälenkiltä. Hiihtokauden ulkopuolella tuolla ei näe juuri ketään, mutta juuri kuvauspäivänä vastaan tuli vajaan 1,5h aikana ainakin kolme ihmistä. :D

Menkää siis metsään ihmiset!

Hyvässä kunnossa oleva kuntorata. :P

Ylös vaan, hophop! :)

Kumpi osuikaan omalle kohdalle? ;)

Samankaltaisia löytyy tasaisin väliajoin. Nämä ovat ehkä vähän pelottavia...

Hyvin naamioitu koti. :)

Ensi kesää odotellessa

Lauantaina vietimme mökkikauden päättäjäisiä. Mies oli kesällä kaatanut ja pilkkonut meille saunapuita ja niillä täytimme peräkärryn. Pakkasimme petivaatteet ja pyyhkeet pois, mutta lelut jätettii odottamaan ensi kesää. Veneily jätettiin tällä kertaa väliin ja sen sijaan tehtiin pieni kävelylenkki.

 

Poika olisi halunnut jäädä yöksi, mutta mökki oli niin kylmä ja kaikkien ollessa enemmän tai vähemmän nuhaisia, päädyttiin vain syömään ja saunomaan.

Illansuussa suuntasimme takaisin kotiin. Takapenkillä oli kovin hiljaista. Taidettiin kaikki haaveilla jo ensi kesästä, minä ainakin. :)

Onnellinen paikka

Poikamme on hyvin usein omassa onnellisessa paikassaan. Hänellä on aivan uskomaton taito (tai ehkä ihan normali tämän ikäisille) sulkea kaikki muu ulkopuolelleen, jos niin haluaa.

 

Minulla on monia paikkoja, joita kutsua onnelliseksi paikaksi. Tai hetkiä, jotka tekevät juuri sen paikan onnelliseksi. Koti tietenkin tärkeimpänä. Ja kodin sisällä monia onnellisia paikkoja. Sängyssä lapsi kainalossa. Pojan sängyssä tähtikatoksen alla iltasatua lukemassa.

Kunhan tytöt heräävät, lähdemme taas yhteen onnelliseen paikkaan, mökille. Siellä on tänä kesänä vietetty enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin, ensi kesänä toivottavasti vieläkin enemmän.

Kaikki kuvat pojan ottamia, "meidän" metsästä.