Mä olen aina elänyt haavemaailmassa. Siis tämän oikean elämän rinnalla.
Jo pienenä olen nähnyt selkeästi minkälaista elämäni kuuluisi olla sitten joskus. Olen mielessäni jopa sisustanut unelmieni talon. Ja suunnitellut minkälaisissa vaatteissa menen unelmieni työhön.
Lapsena minusta piti tulla vaikka mitä. Eikä tullut mitään niistä. Lähes jokainen asiakkaani kysyy minulta, että oliko tämä työ jo lapsena unelma-ammatti. Ei ollut. En tiennyt koko jutusta mitään ennen kuin aloin sitä opiskelemaan. Ja voin myöntää, että joskus toivoisin olevani jossain ihan muualla. Ja sitten kuitenkin on palava halu oppia lisää juuri tästä alasta. Sitten kun on aikaa, mitä nyt siis ei ole.
Ja entä tämä koti sitten? Ei lainkaan unelmista. Sen pitäisi olla ikivanha puutalo, pitsihuvila. Sellainen talo kuin Katariinassa on. Eli kaikkea muuta kuin tämä. Mutta kuitenkin rakastan tätä ihan hirveästi ja toivoisin, että jossain olisi Amerikan sukulainen, joka jättäisi mulle perintönä sellaisen summan rahaa, että saisin tämän remontoitua.
Ja sitten myisin tämän! Ostaisin sen ikivanhan talon, jonka remontoisin vanhaa kunnioittaen. Se olisi jossain metsän keskellä, missä olisi ihanan hiljaista. Lapset tykkäisivät siitä ihan hirveästi.
Tällä viikolla on tuttujen ihmisten unelmia toteutunut, mikä on ihan hirveän hienoa. Ja sitten kuitenkin olen kateellinen, kun tajuan, että mikään mistä silloin joskus lapsena unelmoin, ei ole toteutunut.
Mutta entä jos kaikki mitä mulla on, on jotain mistä en ole edes uskaltanut unelmoida. Voin rehellisesti sanoa, että en koskaan ajatellut, että mulla olisi kolme lasta, jotka suurimmaksi osaksi ovat ihan huipputyyppejä ja ainakin tällä hetkellä oikealla polulla elämässään, vaikka se vasta onkin alussa.
Tai, että mulla oikeasti olisi joku, jonka kanssa voin kuvitella käyttäväni sitten joskus samanlaisia tuulipukuja. Jonka toivon vielä vuosienkin päästä puhuvan minusta kauniisti. Ja jota mä hoidan sitten joskus, koska mä kuitenkin elän kauemmin.
Ja vaikka en aio enää uutta ammatti itselleni hankkia, niin ehkä se unelmien talo voi vielä osua kohdalle. Siitä unelmasta en aio luopua. Liityin fbssa Pelastakaa vanhat talot- ryhmään. Voi sitä kateuden määrää. :D
